Eikö tämäkin ole käsityötä? Siis marjanpoiminta? Käsillähän sitäkin tehdään. Ja se rauhoittaa mieltä, kun kaikessa rauhassa kykkii puskissa, istuu metsäautotien laidassa ja kumartelee poimurin kanssa. Keho tekee työtä, mutta mieli voi askarrella missä haluaa. Tosin tällä kertaa rauhani ei ollut aivan täydellinen, sillä nelostie hurisi ja vähän vilisikin kuulo- ja näköetäisyydellä. Samasta paikasta muuten nuo poimin, kasvoivat vieretysten. Mustikoissa koko korvasi määrän.
Tykkään kirpparien kiertelystä ja jotain on tullut hamstrattua ehkä loppuelämän tarpeiksi, vaikka yhden 40 vuotta asutun omakotitalon tyhjentäminen tekikin minut kriittiseksi tavaran hankintaa kohtaan. Näyttää noita kirjontalankoja olevan ehkä vähän yli oman tarpeen. Ne vain ovat niin upean värisiä! Niitä voisi kuitenkin käyttää muuhunkin kuin lajitteluun ja värisommitelmien tekemiseen, joten... Elokuun 2014 kunniaksi ajattelin aloittaa kirjontapäiväkirjan. Jos joka päivä valitsisi päivälle värin ja kirjoisi sillä palan, pätkän, hetken. Miltähän näyttäisi päivien kierto; mahtuisiko varttineliöön kuukausi, kaksi, kolme vai puoli vuotta? Katsotaan. Odotetaan. Ryhdytään työhön!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti